Painoa tullut vain lisää. miksen osaa ottaa itseäni niskasta kiinni?!

Hyvää tässä on kuitenkin se, että olen huomattavasti saanut vatsalihaksiani paranneltua. Tai, huomattavasti ja huomattavasti. Kuntotesteissä viime vuoteen verrattuna puolessa minuutissa sain tehtyä enemmän vatsalihasliikkeitä kuin viime vuonna. Ja ensi vuonna aion parantaa entisestään, vaikka kuntotestejä ei silloin enää olekaan. Täytyy siis käyttää kotikonsteja!

Kävin eilen kävelemässä ja suunnitelmissa oli juosta takaisintultaessa. Niin, tietenkin. Kuinka olinkaan niin tyhmä että tällaisella kunnolla pystyisi juoksemaan koko matkan. Pisti kyljestä. Ehkä kannattaisi opetella kunnon hengitystekniikka, mutta eiköhän se tästä vielä. Tänään olisi tarkoitus lähteä samanlaiselle lenkille, mutta tällä kertaa tietenkin yritän juosta pidempiä matkoja kerralla. Toivottavasti tänään ei hirveästi kuloteta, että hengittääkin pystyisi paremmin. Vihaan tätä aikaa kun savuttaa joka puolella. Mutta tavoitteeni siis on juosta pari kilometriä pysähtymättä. Vauhdista nyt ei ole niin väliä, kun vain ei ole kävelyä. Eiköhän sekin etene sitten kun vain juoksulenkille itseni saisin raahattua.

Toinen PITKÄ miinus tälle päivälle (kylmän sään lisäksi) on se, että olen taas syönyt kuin possu. Kirjaimellisesti. Tietenkään en tiedä kuinka paljon possut syövät, mutta niin. Se ei ollut se pointti. Pakasteesta kaivettu kuivakakku oli jotain taivaallista ja sitä täytyi hakea lisää. Miksi, miksi, miksi. Miksi aina ratkean? Ruoka on niin huumetta.

Uusi jakso alkoi maanantaina, eikä tämä ole kyllä yhtään sen helpompi kuin viime jaksokaan. Ehkä nyt pitäisi kuitenkin tuo koulu ottaa hieman vakavemmin kuin viime jaksossa, ja tehdäkin joskus niitä läksyjä. Minusta vain on tullut laiska.