Tulin juuri lenkiltä. Kotona tuntui hyvältä, kun kykeni juoksemaan pidempään kuin aikaisemmilla kerroilla. Toki asiaan vaikutti se, että nopeus oli vain hieman kävelyä nopeampaa. Hölkäksi sitä silti kai voi sanoa. Ja hölkkä on minulle melkeinpä sama kuin juoksu.. okei, ei tietenkään ole. Mutta parempi se on silti kuin kävely. Harmittaa vain se, kun aina juostessa alkaa kylkeen pistelemään ja juokseminen ei oikein meinaa onnistua. Mutta eiköhän se harjoittelulla häviä.. ainakin osittain.

Vitsit tuntuukin mahtavalta. Eikä tällä hetkellä haittaakaan vaikka paino ei putoaisi. Kun vaan juokseminen onnistuisi ja kunto kohoaisi, niin ollaan jo niin paljon lähempänä tavoitetta että <3
Olen niin loistava näiden outojen lauseiden kanssa. Hyvä jos itse saan selvää mitä tarkoitan. Pointti on kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa ikinä, tunnen oikeasti tällaisen ei joukkuelajin ilona, enkä pakkopullana. Olen aina vihannut yksilöliikuntaa. Ihan sama missä muodossa se on. Joukkuelajit ovat kuitenkin aina olleet lähellä sydäntä.. paitsi jääkiekko, sähly, tai mikään mihin liittyy pallon/kiekon kuljettaminen mailalla.

Uuh, odotan huomista että pääsen lenkille. HAHA. Huomenna vain sattumalta alkaa viikonloppu.. ja tämän alkoholistin elämään kuuluu perjantain illanvietto kavereiden kanssa aika vahvasti. Täytyy kokeilla syödä huomenna vähemmän että alkoholi ei ylitä hirveästi sallittua kalorimäärääni..