Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan tämmöinen meno. Kuukaudessa olen siis laihtunut 1,5 kiloa. Aivan liian vähän, kun pitäisi kesällä olla kesäkunnossa. Tämänhetkinen tilanne siis 77,0 kg

Nähtävästi pitäisi vähentää syömistä, mutta minkä sille voi jos on nälkä? Lenkkeilyä en juuri pysty lisäilemään, sillä koulu vie kuitenkin niin paljon aikaa. Nytkin pitäisi vain olla lukemassa kokeisiin. Kaikista ihaninta kuitenkin on, että kesälomaan on jäljellä enää 3 viikkoa! Ajatella, KOLME. Sitten on taas yksi kouluvuosi mennyt ja vuoden lähempänä se tilanne, kun muutan kotoa. Vuoden lähempänä tapahtuma ajokortti. Kummallista kyllä, taidan enemmän odottaa ajokortin saantia, joka on vasta vuoden päästä, kun tulevaa kesää. Lähinnä luultavasti siksi, että silloin elämä helpottuu kummasti. Ei tarvitse aina olla pyytelemässä jotain hakemaan juomisia ja niin edelleen. Ja niin. Pääsee baareihin... tai ainakin osaan niistä.

Perjantaina äiti osti mulle syntymäpäivälahjaksi marimekolta ihanan mekon. Olin niin kahden vaiheilla että kumman koon otan. 38, vai 40. Päädyin sitten 40, sillä voi tietenkin olla etten laihdukaan ennen serkun rippijuhlia ja mitä lie. 38 ei kuitenkaan kiristänyt muutakuin rintojen kohdilta, ja olin hieman yllättynyt. Sama yllätys tuli lauantaina intersportissa. koon 40 espritin lenkkeily/urheilu housut oli väljät. Ostin ne kuitenkin, sillä tykkäsin niistä jaja. Oli kiire mennä valitsemaan vanhempien kanssa pyörää. Mulle taas joku yllätys. Ostivat sitten meille toisen maantiepyörän (se myyjä oli HYVÄNNÄKÖINEN). Mulle ja isälle yhteiseksi, mutta kuitenkin. Illalla äiti patisti mut sen kanssa lenkille. Antoi mulle sen vanhat pyöräilyhousunsa. Sellaset shortsimalliset. JA ERITTÄIN PORNOT. Oli niin pakko laittaa toiset housut päälle. Pyöräiltiin 30 kilometriä. Hulluinta oli se, ettei mulle edes tullut hiki, vaikka vauhtia oli 21-28 km/h koko matkan ajan.

Pitäisi varmaan mennä tekemään vastalihaksia ja lukemaan niihin kokeisiin, että saisin edes jonkimoisen numeron, eikä paino nousisi. Kun vaan saan eka Ruman Bettyn katsottua loppuun..

Melkeinpä oikein järkytyin. Luulin että olisin pidennetyn viikonlopun jälkeen lihonnut kaikki laihtumani kilot takaisin, mutta ei. peräti pari sataa grammaa laihtunut! En voi tajuta kuinka se nyt on mahdollista.

Helsingissä tuli syötyä roskaruokaa hela tiden. Limsaa, alkoholia, mäkkiruokaa, karkkia jne. Mutta silti laihduin. HEI KERTOKAA NYT MITEN SE ON MAHDOLLISTA?!

Ulkona on kylmä, eikä innosta lähteä lenkille sen takia. Inhottavaa. Minusta on tullut laiska.

Otin siis maanantain vapaaksi koulusta ja nyt on kaikki läksyt rästissä. Tänään pitäisi vielä tehdä ruotsin kotiaine (huomenna viimeinen palautuspäivä) ja stressaan muutenkin kaikesta. En kestä. Olisi vain se viikonloppu..

Eilen oli joku ihmeen reippailupäivä. Tein vatsalihaksia ja selkälihaksia, en nyt kovin paljoa, mutta jonkun verran kuitenkin.

17.20 lähdin pyöräilemään ja pyöräilin sen noin 11 kilometriä. Kotiin päästyäni istahdin noin pariksi minuutiksi sohvalle, kävin vessassa ja lähdin kavereiden kanssa kävelemään. Oli tarkoitus mennä käymään R:n luona, mutta eksyttiinkin hyppimään trampoliinia M:n luokse (joka asuu melko lähellä R:ää). Kotona olin yhdeksältä. Kipaisin internetissä ja katsoin Greyn anatomian. Kävin suihkussa ja tein erittäin rasittavan kielen läksyt. Tajusin että seuraavan päivänä on matikan hylätyn uusinta. Eipä siihen sitten paljoa kyennyt lukemaan.

Olen niin mahtava järjestämään aikaa! Juu, niin varmaan.

Kuinka selviän viikonlopun yli jälleen kerran? Olen aina retkahtanut karkkiin ja sipsiin ja limsaan ja kaikenmaailman pulliin... ja tietenkin alkoholiin. Alkoholia nyt en voi millään vastustaa. Tämä viikko ollut niin tuskaa taas vaihteeksi. Täytyy saada hieman rentoutua.

Tulin juuri lenkiltä. Kotona tuntui hyvältä, kun kykeni juoksemaan pidempään kuin aikaisemmilla kerroilla. Toki asiaan vaikutti se, että nopeus oli vain hieman kävelyä nopeampaa. Hölkäksi sitä silti kai voi sanoa. Ja hölkkä on minulle melkeinpä sama kuin juoksu.. okei, ei tietenkään ole. Mutta parempi se on silti kuin kävely. Harmittaa vain se, kun aina juostessa alkaa kylkeen pistelemään ja juokseminen ei oikein meinaa onnistua. Mutta eiköhän se harjoittelulla häviä.. ainakin osittain.

Vitsit tuntuukin mahtavalta. Eikä tällä hetkellä haittaakaan vaikka paino ei putoaisi. Kun vaan juokseminen onnistuisi ja kunto kohoaisi, niin ollaan jo niin paljon lähempänä tavoitetta että <3
Olen niin loistava näiden outojen lauseiden kanssa. Hyvä jos itse saan selvää mitä tarkoitan. Pointti on kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa ikinä, tunnen oikeasti tällaisen ei joukkuelajin ilona, enkä pakkopullana. Olen aina vihannut yksilöliikuntaa. Ihan sama missä muodossa se on. Joukkuelajit ovat kuitenkin aina olleet lähellä sydäntä.. paitsi jääkiekko, sähly, tai mikään mihin liittyy pallon/kiekon kuljettaminen mailalla.

Uuh, odotan huomista että pääsen lenkille. HAHA. Huomenna vain sattumalta alkaa viikonloppu.. ja tämän alkoholistin elämään kuuluu perjantain illanvietto kavereiden kanssa aika vahvasti. Täytyy kokeilla syödä huomenna vähemmän että alkoholi ei ylitä hirveästi sallittua kalorimäärääni..

Painoa tullut vain lisää. miksen osaa ottaa itseäni niskasta kiinni?!

Hyvää tässä on kuitenkin se, että olen huomattavasti saanut vatsalihaksiani paranneltua. Tai, huomattavasti ja huomattavasti. Kuntotesteissä viime vuoteen verrattuna puolessa minuutissa sain tehtyä enemmän vatsalihasliikkeitä kuin viime vuonna. Ja ensi vuonna aion parantaa entisestään, vaikka kuntotestejä ei silloin enää olekaan. Täytyy siis käyttää kotikonsteja!

Kävin eilen kävelemässä ja suunnitelmissa oli juosta takaisintultaessa. Niin, tietenkin. Kuinka olinkaan niin tyhmä että tällaisella kunnolla pystyisi juoksemaan koko matkan. Pisti kyljestä. Ehkä kannattaisi opetella kunnon hengitystekniikka, mutta eiköhän se tästä vielä. Tänään olisi tarkoitus lähteä samanlaiselle lenkille, mutta tällä kertaa tietenkin yritän juosta pidempiä matkoja kerralla. Toivottavasti tänään ei hirveästi kuloteta, että hengittääkin pystyisi paremmin. Vihaan tätä aikaa kun savuttaa joka puolella. Mutta tavoitteeni siis on juosta pari kilometriä pysähtymättä. Vauhdista nyt ei ole niin väliä, kun vain ei ole kävelyä. Eiköhän sekin etene sitten kun vain juoksulenkille itseni saisin raahattua.

Toinen PITKÄ miinus tälle päivälle (kylmän sään lisäksi) on se, että olen taas syönyt kuin possu. Kirjaimellisesti. Tietenkään en tiedä kuinka paljon possut syövät, mutta niin. Se ei ollut se pointti. Pakasteesta kaivettu kuivakakku oli jotain taivaallista ja sitä täytyi hakea lisää. Miksi, miksi, miksi. Miksi aina ratkean? Ruoka on niin huumetta.

Uusi jakso alkoi maanantaina, eikä tämä ole kyllä yhtään sen helpompi kuin viime jaksokaan. Ehkä nyt pitäisi kuitenkin tuo koulu ottaa hieman vakavemmin kuin viime jaksossa, ja tehdäkin joskus niitä läksyjä. Minusta vain on tullut laiska.